Projektina "Sano jotain!"

Heinäkuussa, käydessämme pystyttämässä näyttelyn,
oli kirjastossa tällainen taulu, jossa oleviin koloihin
sai vapaasti kirjoittaa viestejä muille ihmisille,
jotka puolestaan poimivat taulusta toisten jättämiä viestejä lukeakseen sitten niitä.
Tämä projekti kulki nimellä "Sano jotain".

Koska Miniatyyrian pikku taiteilija ei osannut vielä kirjoittaa lyijykynällä,
hän piirsi vain kuvia ja liimasi ne tauluun,
kuten voit kuvasta nähdä.

On muuten ihan aiheellista kehottaa ihmisiä sanomaan jotain, jo ihan senkin takia,
että on varsin höpsöä, kun kadulla tai rannalla tai missä vain, pienen lapsen tervehtiessä vastaantulevia tuntemattomia aikuisia ja lapsia, mököttää valtaosa heistä vain tuppisuuna, eikä sano mitään.

Miksi ihmisiin on Suomessa näin vaikea tutustua?
Kaikkiin muihin ihmisiin, paitsi viisikymppisiin rouviin,
jotka vastaavat lähes aina iloisesti takaisin ja alkavat rupatella pienen taiteilijan kanssa.