Tuntematon kalevala; osa 10/24

... - Onpa tämä lutuinen mökki! Meredith ihasteli.

- Sinä saat nukkua nyt sängyllä nuori neiti, minä nukun patjalla, Ilmarinen päätti.

 Molemmat olivatkin jo ennen pitkää täysin syvässä unessa. Keskiyöllä heidät kuitenkin herätti kova meteli.

- KOP! KOP! KOP!

- Ilmarinen, mitä sä koputtelet, nukuksä?

- Siis mitä? En mä mitään koputtele ja oon kyl hereillä.

- No mikä se sit oli? Meredith kysyi hämmentyneenä. Avaanko oven?

- Et missään nimessä! Mä avaan sen. Sun on hyvä pysyy turvassa.

 Ilmarinen hengitti raskaasti lähestyessään ovea. Pian hän avasi sen, ja säikähti kun näki hirveän määrän vartijoita ja kylän asukkaita, joiden kädet oli sidottu.

- Sinä ja Pohjan neito tänne nyt! Yksi vartijoista huusi.

- Minä voin kyllä tulla, mutta mistään Pohjan neidosta en ole tietoinen.

 Tämä oli kyllä suuri virhe Ilmariselta, sillä juuri sillä hetkellä viisi vartijoista marssi sisään tönäisten Ilmarisen pois tieltä. Meredith kuuli äänet ja yritti hädissään avata ikkunaa, mutta se oli tiukasti lukossa, ja hän ei saanut sitä ajoissa avattua. Vartijat ottivat tiukan otteen Meredithin ranteista ja vetivät hänet ulos mökistä. 

- Sano hyvästit ystävällesi, sillä sinä olet menossa takaisin, mistä tulitkin, vartijoiden päällikkö huusi.

Jatkuu...