Tuntematon kalevala; osa 18/24

 ... Monen tunnin kuluttua oli aurinkokin laskeutunut, mutta ihme kyllä, kumpaakaan heistä ei vieläkään väsyttänyt.

Pian kaukaa alkoi hahmottua jotain outoa soikion muotoista.

Ja Ilmarinen ei voinut muuta, kuin riemuita.

- Onko tuo se laiva? Lyli kysyi.

- Se se on! 

He lähestyivät laivaa hyvin nopeasti, sillä valaan tahtikin oli sellainen. 

Laiva oli jo selvästi näkyvissä.

- Tuolla on tikkaat, joita me voidaan kiivetä ylös, Ilmarinen sanoi.

- Tulenko mäkin siis mukaan? Lyli kysyi.

- Tietenkin! Ei kai sua pelota?

- Vähän tuntuu perhoset vatsassa, Lyli vastasi.

- Voit tietenkin jäädä tänne ulkopuolelle nössöilemään jos haluat, mutta mä oon ainakin menossa tonne, Ilmarinen uhmasi.

- Kyllä mäkin sit varmaan tuun.

  


He molemmat olivat kiipeämässä tikkaita ylös, kun Lyli keskeytti.

- Sun piti antaa ne helmet sille valaalle.

- Ai niin, Ilmarinen sanoi tuskastuneena, ja pudotti kymmenen helmeä mereen.

Sitten he jatkoivat matkaa.



Jatkuu huomenna...


Kommentit