Tuntematon kalevala; osa 20/24

 ... Hän oli juuri kääntymässä takaisinpäin harmistuneena, kun hän yhtäkkiä huomasi sen, mitä oli etsinytkin: Siinä, tynnyreiden takana, nukkuvan Meredithin.

- Meredith, Ilmarinen kuiskasi. Se olen minä tässä, Ilmarinen.

Meredith avasi hitaasti silmänsä. Hän näytti ihan siltä kuin olisi pyörtymässä.

- Ilmarinen! Meredith huudahti.

- Shh! He eivät saa kuulla mua.

- Okei, Meredith kuiskasi. 

- Missä olis sun mielestä hyvä piilopaikka? Koska mähän en voi olla tässä kauaa. Tarkotan sillä siis että missä voisin nukkua turvallisesti yön yli, Ilmarinen kysäisi.

- Tuolla takaosassa oli mun muistaakseni paljon tyhjiä arkkuja. Voisit mennä niihin piiloon, sillä en usko että he tarvitsevat niitä enää.

- Kiitos.

- Kiitos itsellesi, Meredith hymyili.

Jatkuu huomenna...