Tuntematon kalevala; osa 23/24
... Pikkuhiljaa he huomasivat suuren ihmisjoukon siirtyvän saliin, ja vartijatkin valmistautuivat.
Hirttoköyden vieressä seisoi mies, jolla oli suuri valkoinen lakki ja vanhan näköinen nahkakantinen kirja.
- Yksi asia, miten me aiomme pelastaa Meredithin? Lyli huolestui.
- Helppoa, juuri kun Meredith kiinnitetään köyteen, minä juoksen tuonne keskelle, ja keskeytän kaiken.
Sitten minä nappaan Meredithin, ja juoksen ulos linnasta. Sen jälkeen me vain uimme läheiselle saarelle ja piiloudumme.
- En ole ihan vakuuttunut ideastasi, Lyli sanoi.
- Keksi itse parempi, läskiaivo, Ilmarinen äyskäisi.
- Kuule, mä tulin sun mukaan auttamaan sua. Mä riskeeraan oman henkeni, jotta mä voisin pelastaa sun kaveris. Jos sulle ei kelpaa, niin voin ihan hyvin lähteä, ja jättää sut ja sun kaveris tänne.
- Lähe vaan, Ilmarinen sanoi.
Niinpä Lyli lähti linnasta jättäen Ilmarisen yksin.
- En minä mitään kahdeksanvuotiaita ipanoita tarvitse. Voin ihan hyvin hoitaa kaiken itse, Ilmarinen sanoi hyvin vakuuttuneena ideastaan.
Kommentit