Tuntematon kalevala; osa 24/24

 ... Yhtäkkiä kaikki hiljenivät. Ainoa henkilö kellä oli puheenvuoro oli keskellä seisova mies.

- Te olette kaikki tuotu katsomaan, hirttoa. Syy siihen, miksi teidät tuotiin tänne, on se, että emme halua mitään ylimääräisiä huhuja kiertävän. Ja myös siksi, koska saatte sanoa hyvästit Pohjan neidolle. Jokainen myös tietää tämän jälkeen, mitä tapahtuu jos ei noudata Pohjan akan ohjeita, tai tekee vastoin hänen käskyjään.


Sitten takaovesta ilmestyi kaksi vartijaa kantaen Meredith raukkaa. Meredithillä oli päällään suuri valkoinen verhomekko, joka korosti hänen kasvojensa kalpeutta. Itse asiassa Meredith näytti jo valmiiksi kuolleelta. Hänet raahattiin salin keskelle, ja siinä samassa tuli Pohjan akkakin paikalle. 


- Viimeiset sanat kultaseni, Pohjan akka naurahti.

- En ole sun ”kultanen” ja sä et ees ole mun äiti, Meredith vastasi. 

Hänen ääntänsä ei melkein edes kuulunut, kun hän puhui.

- Olet oikeassa Meredith. Olen kuristanut äitisi ja isäsi samalla tavalla, kuten aion nyt sinutkin.

Vartijat! Nyt hänen on aika lähteä.


Vartijat ottivat kiinni köydestä, joka roikkui katosta. He kietoivat sen Meredithin kaulan ympäri, mutta juuri siinä samassa Ilmarinen tunsi sen olevan oikea hetki. Hän ryntäsi salin keskelle, otti kiinni Meredithin kädestä, mutta vartijat saivat Ilmarisen kiinni.

- Hahaa! Kaksi saalista kerralla. Nyt oli onnea, Pohjan akka nauroi. Nähtävästi joku yritti tulla pelastamaan Meredith raukan. Nyt käy molempia vähän sääliksi!


Meredith ja Ilmarinen pitivät yhä kiinni toistensa käsistä kun yhtäkkiä jokin kiskaisi heidät ylös parvelle. Vartijoiden ote lipesi, ja pian parvella seisoi Meredith uupuneena, Ilmarinen hämmästyneenä ja Lyli irvistäen. 

Lähdetään heti matkaan! Valaat odottavat meitä ulkona, Lyli kikatti. 

- M- Minä en ymmärrä, Meredith sanoi. Kuka hän on?

- Hän on ystäväni, selitän sinulle myöhemmin, Ilmarinen hymyili. Mutta vaikeni kun kuuli alhaalta karjumista ja huutoja. 


Ilmarinen irrotti köyden Meredithin kaulasta, jonka jälkeen kaikki kolme säntäsivät juoksuun. 

- Istu vaan valaan selkään. Se ei pure. Ystäväni osaa puhua niille. Meidän kuitenkin pitää maksaa valaalle, mutta se maksaa vain helmiä, joita minulla on yllin kyllin. 

Kaikki kolme katselivat Pohjois-saarta, jonka rannalla seisoi suuri joukko vartijoita, mutta kukaan heistä ei lähtenyt perään.

- Kiitos, Lyli. Olen pahoillani. Ideani oli aika tyhmä, ja ilman sinua me molemmat olisimme kuolleet, Ilmarinen sanoi häpeällisesti.

- Ei kestä. Ja saat anteeksi. Tärkeintä on se, että olemme kaikki kolme turvassa.


- K-kiitos, Meredith sanoi uupuneena.

Meredith nojasi Ilmariseen, ja nukahti. 

Lylikin liittyi halaamaan. 

Ilmarinen vain hymyili.




Loppu, sen pituinen se!


Lue koko tarina Tuntematon kalevala uudelleen täällä






Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2021 

toivottaa Miniatyyria,

jo 12 vuotta taiteesta ja taiteen tekemisestä blogaten!


Tykkää Miniatyyriasta Facebookissa @Miniatyyria

Instagramissa @Miniatyyria

Twitterissä @Miniatyyria

YouTubessa @Miniatyyria


Ja tilaa blogipostaukset itsellesi sähköpostiisi!


Kommentit