Tuntematon kalevala; osa 6/24
...Kului vartti, kului toinen, kolmas, neljäs, ja sitten se viimein tapahtui. Ilmarinen vain nukkui kuten aina, mutta Meredith, jolla ei ollut mitään käsitystä, miten joku voi nukkua niin kauan, yhtäkkiä alkoi kiljumaan ja hyppimään niin, että koko vene tärisi.
- Maata näkyvissä! Maata näkyvissä! Ai siellä on puita! Ja ruohoo. Hei kato siellä on pupu! Oi kuinka söpö. Mä haluun sen lemmikiks!
- Ai himskatti, älä mua potki, mä haluun nukkuu, Ilmarinen karjaisi.
- Et sä voi nukkuu ku maata on näkyvissä!
- Ei kai? Jes! Vihdoinki me saadaan ruokaa! Maha kurnii, ja kunnolla!
- Uidaan sinne! Meredith kiljui.
- Ooksä ihan tyhmä? Meillä jää koko vene tänne seilaamaan itekseen ja muutenkin sä meinasit upota sillon ku tipuit tähän mereen.
- Okei, ei sitten, mut mennään ees vähän nopeemmin, jooko?
Pian he molemmat olivat turvallisesti rannalla.
Kommentit