Tuntematon kalevala; osa 8/24

...Aikamoista tuuria heillä oli, sillä pitkän kävelymatkan jälkeen, he näkivät puiden takaa omituista valoa. He kävelivät hitaasti valoa kohti, erittäin varovasti pahimman varalta. 

Pian he näkivät myös liikettä. Ilmeisesti tämä oli pieni kylä, mutta he eivät tienneet, oliko se turvallinen. 

- He näyttävät aika kilteiltä, Meredith kuiskasi Ilmariselle. 

- Shh…

- Minusta tuntuu et-.

- Nyt hiljaa! Ilmarinen tiuskaisi.

 Joku alkoi kävelemään heitä kohti. 

- Hän näki mei-.

- Hilj-.

- Keitä te olette? hän kysyi. 

- Me olemme pahalta karanneita eksyneitä. 

- Mitkä teidän nimenne ovat?

- Minä olen Meredith ja tässä on Ilmarinen. 

- Selvä, hän sanoi. Hän oli mies, jolla oli aika pitkä parta, ja vihreät isot silmät. 

- Mitä te haluatte? 

- No siis, mehän olemme eksyneitä, niin olisiko teillä vapaata nukkumapaikkaa? Meredith kysyi nolostuneena.

- Pitää kysyä pomolta, salliiko hän ketä tahansa muukalaisia tänne yöksi, mies sanoi. Mutta varautukaa siihen, että joudutte jatkamaan matkaa jonnekin muualle.

-Kyllä, Meredith ja Ilmarinen vastasivat yhtä aikaa. 

- Odottakaahan vain tässä, niin käyn kysymässä.

Jatkuu...